Raudan tehtävä elimistössä

Rauta on ihmisen ravitsemuksessa tärkeä hivenaine. Aikuisen ihmisen kehossa on rautaa yhteensä 4 – 5 grammaa. Päivittäinen raudansaantisuositus on hedelmällisessä iässä olevilla naisilla 15 mg ja miehillä sekä vaihdevuosi-ikäisillä naisilla 9 mg. Noin 15 % ruuasta saatu rauta imeytyy.

Rauta sitoo happea veren punasoluissa esiintyvässä hemoglobiinissa. Rauta edistää hapen kulkeutumista keuhkoista kudoksiin ja elimistön perustoimintoihin.

Noin 10 – 15 % elimistön raudasta sijaitsee lihaksissa.

Hemoglobiinin muodostumisen lisäksi rautaa tarvitaan myös muualla elimistössä, kuten lihasten myoglobiinin tuotantoon, energia-aineenvaihdunnassa (ATP tuotanto), monien entsyymien toimintaan, aivojen välittäjäaineiden muodostukseen (dopamiini, serotoniini, adrenaliini ja efedriini) ja hermosolujen eristekerroksen myeliinin rakentumiseen.

Raudan imeytyminen

Rauta imeytyy ohutsuolen alkuosassa pohjukaissuolessa. Raudan imeytymisessä esiintyy eroja ruokavalioista ja suolen happamuudesta riippuen. Raudan imeytymiselle on elimistössä kaksi reittiä: yksi hemiraudalle ja yksi nonhemiraudalle. Hemirautaa saadaan pääasiassa eläinten lihasta, maksasta ja verituotteista. Hemirauta on länsimaalaisten ihmisten suurin raudan lähde. Se muodostaa noin 2/3 lihaa syövän ihmisen raudan saannista. Hemiraudan imeytyminen on huomattavasti tehokkaampaa kuin kasvikunnasta peräisin olevan vapaan raudan eli nonhemiraudan imeytyminen. 

Raudan imeytymistä parantavat:

• askorbiinihappo (C-vitamiini)
• ketosokerit (esim. fruktoosi)
• orgaaniset hapot (maitohappo, voihappo, etikkahappo)
• aminohapot.

Raudan imeytymistä haittaavat muun muassa:

• fytaatit (täysjyvävilja, leseet ja palkokasvit)
• polyfenolit (viljatuotteet, kahvi, tee ja punaviini)
• kalsium (maitotuotteet, lehtivihannekset ja kala.

Yleinen harhaluulo on, että pinaatti on hyvä raudan lähde, mutta pinaatin raudan imeytymistä haittaa sen sisältämä oksaalihappo. Imeytyvistä haittaavia ravintoaineita kannattaa välttää samanaikaisesti raudan kanssa.

Ferritiinin mittaaminen

Ferritiinipitoisuutta (P-Ferrit tai S-Ferrit) käytetään elimistön rautavarastojen mittarina. Hemoglobiiniarvo ei ole luotettava raudanpuutteen mittari, sillä se laskee vasta kun rautavarastot ovat tyhjentyneet.

Hemoglobiiniarvo ei ole luotettava raudanpuutteen mittari.

Ferri­tii­ni­ on akuutin faa­sin pro­teii­ni, joka tarkoittaa että sen pi­toisuus suu­renee mo­nissa tuleh­dus­ti­loissa, ku­ten kroo­ni­sissa munuais­tau­deissa, nivel­reu­massa, muis­sa autoim­muu­ni­tau­deissa, infek­tioissa ja syöpä­sai­rauk­sissa. Tulehdus saattaa nostaa ferritiiniarvon 3 – 5 kertaiseksi. Yhdessä ferritiinin kanssa kannattaakin tarkistaa myös tulehdusarvo (P-CRP) ja lasko (B-La).

Rautavarastot ovat tyhjät kun ferritiini on pienempi kuin 30 µg/l. Kroonisessa sydämen vajaatoiminnassa, munuaisten vajaatoiminnassa ja tulehduksellisissa suolistosairauksissa ferritiinipitoisuus alle 100 µg/l tai transferriinin saturaatio alle 20% osoittavat asiantuntijasuosituksen mukaan raudanpuutetta.

Ehdotonta ferritiinipitoisuuden arvoa, joka sulkisi pois raudanpuutteen on vaikea asettaa. Raudanpuutteen toteaminen lähtee potilaan oireista, jotka viittaavat raudanpuutteeseen.

Raudanpuute ilman anemiaa

Raudanpuute ilman anemiasta on kyse kun hemoglobiiniarvo on normaali mutta rautavarastot ovat tyhjät, eli ferritiini on alle 30 µg/l, tulehduksellisissa sairauksissa alle 100 µg/l tai transferriinin saturaatio alle 20%.

Raudanpuutteessa elimistö tehostaa raudan imeytymistä jopa 3 – 5 kertaisesti, turvatakseen luuytimen raudansaannin sekä punasolujen ja hemoglobiinin tuotannon. Ruuasta saatu rauta turvaa punasolujen tuotannon, joten hemoglobiiniarvo saattaa olla vielä viitealueella, vaikka rautavarastot olisivat tyhjentyneet.

Mikäli elimistön raudan saanti on jatkuvasti vähäisempää kuin mitä se tarvitsee, alkaa raudanpuutteen oireita esiintymään. Raudanpuute vaikuttaa kokonaisvaltaisesti terveyteen ja raudanpuutteen oireita ovat muun muassa:

• Väsymys
• Uupumus
• Levottomat jalat
• Levottomuus
• Ärtyisyys
• Keskittymiskyvyn puute
• Iho-ongelmat; kuiva iho, kalpeus, kutina, akne
• Hiukset; huonolaatuinen tukka, hiusten katkeilu ja irtoaminen
• Kynnet; hauraat kynnet ja ns. lusikkakynnet
• Limakalvo-oireet; nielemisvaikeus, suupielten halkeilu, kielen kirvely
• Lihakset; lihasten kipeytyminen (menevät ’hapoille’), lihasten huono palautuminen rasituksesta
• Sydän; nopea leposyke, rytmihäiriöt
• Keuhkot; hengenahdistus, astman paheneminen
• Kognitiivisten toimintojen heikkeneminen; aivosumu, muistiongelmat
• Kilpirauhasen toiminta
• Lämpötilan vaihtelut; kylmän tunne, hikoilu
• Päänsärky
• Lapsettomuus; vaikuttaa kohdun limakalvoon ja aiheuttaa epäsäännöllisiä kuukautisia

Raudan­puut­teesta kär­sii ko­ko maail­massa jo­pa 20 % nai­sista. Riski­ryhmään kuuluvat henkilöt, joilla on runsaat kuukau­tiset, useita synny­tyksiä, pitkäai­kainen pro­to­ni­pumpun estä­jä­lää­kitys sekä säännöl­lisesti veren­luo­vu­tuksissa käyvät henkilöt. Syitä raudanpuutteelle voivat olla:

• liian vähäinen raudansaanti (kasvisruokavalio tai syömishäiriö)
• raudan huono imeytyminen (krooninen atrofinen gastriitti, keliakia, perniöösi anemia, helikobakteeri-infektio tai tulehdukselliset suolistosairaudet)
• suurentunut raudankulutus (runsaat kuukautiset, aktiiviliikunta, raskaudet ja imetys).

Fertii­li-ikäi­sillä nai­silla raudan­saanti jää usein al­le suosi­tusten. 

Raudanpuutteen hyvä hoito

Raudan­puutteen arvioinnissa huomioidaan koko­nais­val­tai­sesti po­tilaan oi­reet, raudan­puut­teelle altis­tavat te­kijät ja laboratoriotulokset. Verikokeissa tutkitaan verenkuvan lisäksi ferritiini. Täyden­tä­vinä tutki­muk­sina voi­daan käyt­tää plasman trans­fer­riinin rauta­kyl­läs­tei­syyttä (fP-Tr­fesat), liu­koisen trans­fer­rii­ni­re­sep­torin pitoi­suutta (P-TfR) ja CRP-mää­ri­tystä, joil­la raudan­puute voi­daan osoittaa tuleh­dus­ti­lois­sakin. Kun raudanpuute on todettu, tulisi sen aiheuttava syy selvittää.

Ensisijainen hoito on aina suun kautta otettavat rautavalmisteet. Suoneen annettavaa rautainfuusiota annetaan yleensä dialyysipotilaille, sydämen vajaatoimintapotilaille, jos suun kautta otettava ei imeydy kunnolla ja tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Sitä voidaan harkita myös potilaille, joilla on vaikea raudanpuuteanemia tai raudanpuutteen korjaustarve on kiireellinen, kuten ennen suuria leikkauksia.

Raudanpuutetta ilman anemiaa on hyödyl­listä hoi­taa. Suun kautta otettavalla rautavalmisteella on help­po, vaaraton ja hal­pa ta­pa hoi­taa varas­to­raudan puu­tetta sekä estää raudanpuutteen eteneminen anemiaksi. Samalla sillä voi saada selville, vaikuttaako hoito mahdollisiin muihin oireisiin kuten väsymykseen. Suun kaut­ta rau­taa ei voi ker­tyä lii­kaa, el­lei po­tilas sai­rasta hemok­ro­ma­toosia tai talas­semiaa. Liiallinen raudansaanti saattaa olla haitallista terveydelle, jonka vuoksi rautalisää tulisi syödä vain lääkärin ohjeistuksen mukaisesti.

Raudanpuuteanemia

Raudanpuuteanemia on raudanpuutteen vakavin muoto. Raudanpuutteen oireita voi tulla asteittain jo paljon ennen anemian ilmaantumista. Raudanpuuteanemiaan viittaa veren punasolujen pieni koko, jolloin veren MCV-arvo on alle normaalin. Punasolut ovat myös tavallista vaaleampia, jolloin veren MCHC-arvo on normaalia pienempi.

Anemia määritellään siten, että hemoglobiini laskee normaaliarvostaan 20 yksikköä tai enemmän tai jos naisella Hb on <120 g/l ja miehellä alle 130 g/l. Jälkimmäinen määritelmä sopii silloin, kun ei tiedetä normaalia hemoglobiiniarvoa. Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen hemoglobiiniarvonsa, joka selviää vasta, kun hemoglobiini mitataan ferritiinin ollessa mieluiten yli 50 tai selvittämällä aiempia hemoglobiiniarvoja.

Tärkeää on muistaa selvittää aina varastoraudan häviämisen ja raudanpuuteanemian kehittymisen taustalla oleva syy.